Utmaningar

"The enemy of the "best" is often the "good"  Stephen Covey

Några tankar om utmaningar.

Varför ska man utmana sig själv? Allt kanske är bra som det är. Det är väl inget fel att vara nöjd med det som man har, speciellt om allt är väldigt bra.

Nej, det är det inte.

Ändå är det bra att utmana sig själv. Det goda kan vara det bästas fiende.

Det så lätt att göra saker på samma sätt som man alltid har brukat göra. Att stanna kvar på sin komfortzon.

Livet på komfortzonen kan bli väldigt tråkigt om man vill våga med någonting nytt. Tänk om man kunde lära sig nya saker. Klara av något som tidigare har känts omöjligt.

Kanske du har talanger till något, som du inte ännu vågat prova på.

Jag håller på att göra en kurs i programmering på öppna universitetet. Det har varit intressant, och absolut någonting som jag aldrig har tänkt mig att studera. Jag är ännu helt i början av kursen, men det är roligt att märka hur det, att man börjar med något nytt kan påverka andra saker också. Att lösa uppgifter, som kräver kreativt tänkande är bra för hjärnan.

Nu känns det lättare att börja på någonting nytt. Jag har börjat rita efter en lång paus och aktiverat mig mera i skrivandet. Vem vet vad som blir nästa steg?

Onnistuminen on kivaa

Opiskelu on helpompaa kuin koskaan, vai onko? Ainakin mahdollisuuksia on paljon enemmän kuin joskus ennen. Netistä löytyy niin paljon kursseja ja tietoa. You Tubesta voi opetella asioita, joiden oppimiseen on ennen mennyt paljon pidempään. Tiedon löytäminen on nopeampaa ja on mahdollista opetella joku tietty asia lyhyessä ajassa.

Se voi tuntua myös hämmentävältä, koska mahdollisuuksia on niin paljon. Tässähän voisi opiskella vaikka jonkun uuden kielen vain katsomalla videoita.

Toisaalta myös opeteltavia asioita on enemmän. Vanhalla tiedolla ei pärjää. Täytyy päivittää omia tietojaan monissa asioissa.

Aloitin pari viikkoa sitten opiskelun avoimessa yliopistossa. Tarkoitus on tehdä ensin ohjelmoinnin peruskurssi, ja jatkaa sitten jatkokurssilla.

Innostus opiskella lähti siitä kun suoritin Elements of AI -verkkokurssin. Tuntui kivalta kun opintoja sai tehdä ihan omassa tahdissa ja silloin kun itselle parhaiten sopi. Palkitsevaa oli myös se, miten pisteet ja edistyminen päivittyivät heti ohjelmaan.

Eniten olen innoissani opiskelusta siksi, että en ole koskaan tuntenut olevani matemaattinen ja looginen ihminen. Elements of AI -kurssi kuitenkin sujui hyvin ja olin itsekin ihmeissäni miten hauskaa oli miettiä ratkaisua tehtäviin.

Kuitenkin vähän jännittää, missä vaiheessa jään kunnolla jumiin tehtävissä. Aina opiskeluun ei ole sitä fiilistä. Toisaalta, verkkokurssien kanssa ei ole aikapainetta. Jos ei jonain päivänä ehdikään tehdä tehtäviä, niin niitä voi tehdä toisen kerran paremmalla ajalla.

Mitä sitten vaikka epäonnistuisikin?

Jos vain joku asia kiinnostaa, niin kannattaa kokeilla.

Tylsyyttä taukotilassa

Aloin viime viikolla lukemaan kirjaa "Ajatteleva johtaja". Ihan vaan mielenkiinnosta, Kirjasta löytyikin monia hyviä ajatuksia liittyen mindfulnessiin ja läsnäolemisen taitoon.

 Ajatusten innostamana tein perjantaina "tylsyystestin". Halusin kokeilla pystynkö istumaan ja juomaan kahvin, sekä syömään puuron ilman mitään virikkeitä työpaikan taukotilassa. Jätin puhelimen ulottumattomiin, enkä selannut mitään lehteä. Testini loppuvaiheessa työkaveri katsoi minua uteliaana ja kysyi: "Mitä oikein teet? Meditoitko?"

 Todellisuudessa vaan istuin tekemättä mitään ylimääräistä, mutta se tuntui itsestäkin oudolta (ja luultavasti myös näytti siltä).

"Tylsyystesti" oli tehokas tapa huomata, että on yllättävän vaikeaa tehdä vain yhtä asiaa. Multitasking oli vienyt mennessään, ja tehokkuus kadonnut sen mukana.

Huomasin, että keskittymiskykyni oli heikentynyt. Tuntui vaikealta tarttua tehtäviin asioihin. Lyhyet tehtävät onnistuivat paremmin kuin ne, johon pitäisi syventyä kunnolla. Lukemattomat keskeytykset työpäivän aikana olivat saaneet aikaan sen, että asioiden tekeminen tuntui työläältä. Asiat, jotka keskittyneenä tekisi hetkessä veivät ihan liikaa aikaa. Toinen asia oli vapaa-ajalla tulevat keskeytykset, kuten viestien ja somen tarkastaminen. Keskittyminen ja yhden asian valmiiksi tekeminen oli vaikeutunut.

En kuitenkaan ole ainoa, jolla on ongelmia keskittymisen kanssa.

"Kykymme keskittyä ja hallita mieltämme heikkenee. Tutkimuksissa on havaittu, että harhaudumme 47 prosenttia ajasta pois siitä, mitä olemme tekemässä."

Se on todella paljon. Mielellä on luontainen taipumus harhailla. Jatkuva ärsyketulva ei tee keskittymisestä helpompaa. Voiko tästä harhailusta päästä eroon?

Hyvät uutiset ovat tässä:
"Joka hetki, kun keskitymme tarkoituksellisesti, fokuksemme paranee."

Kadonnut keskittymiskyky palautuu, kun sitä harjoittaa säännöllisesti. Keskeytyksiltä ei voi välttyä, mutta on mahdollista harjoittaa omaa keskittymiskykyään ja fokuksen säilyttämistä.

Fokuksen säilyttäminen 

On yllättävän vaikeaa säilyttää fokusta, niin monet asiat kilpailevat huomiosta. Osa niistä on tärkeitä, ja osaan ei tarvitse reagoida heti.

Kirjassa puhutaan touhuaddiktiosta, ja yllättävän tutulta kuulostaa.

"Touhuaddiktiolle on luonteenomaista hallitsematon halu tehdä jotain ja haluttomuus olla tekemättä mitään. Addiktioon sisältyviin käyttäytymismalleihin kuuluu esimerkiksi sähköpostin, tekstiviestien, uutissyötteiden tai somen jatkuva tarkistaminen."

Ajan suunnittelu ja toiminta auttaa siihen, että tärkeät asiat tulevat tehdyksi. Voikin olla hydyllistä rauhoittaa tietty aika päivästä keskittyneeseen tekemiseen. Tätä ajattelin itse kokeilla. Mieli varmasti harhailee edelleen.

(Sitaatit kirjasta Ajatteleva johtaja: Hougaard, Kalajo, Ora)